tää on tätä, talven odottelua. tää on pahinta, kun tietää et kohta se tulee kohta se tulee, kohta tulee kylmä ja kamala tuuli. tää on se hetki ennen kuin repäisee laastarin, hetki ennen rokotuksen tai verinäytteen ottamista. vaihdoin lämpimämpään takkiin, vielä on ihanan aurinkoista käydä “romanttisilla kävelyillä” meren rantaviivoja pitkin kävellen. täällä on kuitenkin ihanaa asua, vaikka me lopulta muutetaankin täältä pois. tulin puolen yön jälkeen kotiin, nuori herra oli jättänyt pyykit koneeseen ja koneen päälle. ei se mitään, mä laitan. pyykit kuivumaan puolen yön aikaan. eikä mua edes ärsytä, koska:

mulla on ihana poikaystävä, juuri mulle tarkoitettu. ostaa mulle ihania paitoja yllätykseksi, osaa rauhoitella mua kun hormonipäissäni itken turhien asioiden takia, saa mut nauramaan ihan kaikelle, saa mulla vieläkin perhoset pyörimään vatsassa. mulle maailman komein mies ja rakastavin, mua ei ole kukaan katsonut samalla tavalla. tänään luin surullisen artikkelin, joka sai mut kiitolliseksi L:sta. niin kauan kuin mulla on L, ei multa mitään puutu. viimeisin lause viittaa siihen toiseen tärkeään asiaan. hyvää yötä, jeesus myötä